Refluksi 10 - me 0

On todettava, että refluksi on viekkaampi ja ovelampi kuin me. Ähäkutti, vei taas voiton! Sitä ei lannista uudet lääkkeet eivätkä taidokkaasti rakennetut rotaatiosuunnitelmat. Häntä ei hämätä, hän hämää. Refluksi on tarkka ja vainuaa sen, koska kannattaa iskeä ja vetää jälleen matto jalkojen alta. Ensin annetaan hieman luulla, että hänet on nujerrettu, hän on niin hiljaa, että häntä ei huomaa. Hän tekee nämä katoamistemppunsa vielä erittäin hyvään aikaan, juuri silloin, kun joku uusi muuttuja tulee elämään jonka kautta voisi jopa tulkita, että hänet on vihdoin selätetty tai ainakin voitettu edes yksi erä. Antaa meidän typerysten luulla, että hei, nyt lääke auttaa! Tai että voi upeaa, lapselle käy teelusikallinen banaania...Juuri kun pääsee tähän ilontunteeseen, refluksi tietää, että on aika iskeä takaisin. Hän nauttii siitä, että saa murskata toiveen. Varsinkin niistä pudotuksista hän saa suurimman voittonsa, jolloin meidän toivo on herännyt niin paljon, että uskallamme jopa sen ääneenkin sanoa, että olipa huippuyö, tai olipa niin hyvä päivä. Ne seltäykset ovat hänelle makeimpia, sillä näiden lauseiden jälkeen jopa hän saa hämätyksi meidän lähipiirin, ja kaikki jotka tiesivät, että meillä nyt näyttää paremmalta. Hän on säälimätön ja hän ilakoi siitä, että höynäytetyt vanhemmat joutuvat heti ilonkiljahdusten jälkeen perumaan sanansa ja kertomaan, ainakin joillekin, että ehei, ei sittenkään...Hän saa meidät näyttämään mielisairailta. Olemme kuin kärsisimme jatkuvasti skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sillä seilaamme jatkuvasti manian ja masennuksen välimaastossa ja saa meidät hulluuden partaalle pohtimaan, mikä nyt tällä kertaa aiheuttaa tätä huonoa oloa, onko se joku ruokavaliossa pitkään ollut ruoka, onko se kynnellisen verran uusi kokeilu pari päivää sitten, onko se edes mikään allergioihin liittyvä, vai onko se joku lapsen kehitysvaiheeseen kuuluva, vai olemmeko me vanhempina vain epäonnistuneet unikoulutuksessa tai muuten vaan siinä, että lapsi ei osaa nukkua.. Tätä listaa voi jatkaa loputtomiin siltikään syytä ei monesti löydy. Hän riemuitsee siitä, että me yritämme olla loogisia, teemme tarkkaa ruokapäiväkirjaa ja teemme niin kovasti työtä, ja jonka hän voi koska vaan halutessaan täysin vesittää. Hän on raivostuttavan loogisen epälooginen! Häntä vihaa, mutta samaan aikaan häntä on pakko kunnioittaa, sillä hän on taitavampi kuin me. Tämä on pakko myöntää.

Arvata siis tästä kirjoituksesta voi, missä jälleen mennään...