Tästä se lähtee...

Tämä blogi on syntynyt elämässä, jossa kaikki on kaaosta, mutta toisaalta taas lusikankärjellisiä myöten hallittua. Tämä blogi on syntynyt elämässä, joka saa jo kipeydellään humoristisia piirteitä, kun lihatiskiltä ostetaan kotiin lapselle kolme kiloa poroa ja imetysdieetillä olevalle äidille viisi kiloa possua. Tämä blogi syntyi myös yksinäisyydestä ja siitä, että tuntuu että on helpompi kirjoittaa kuin puhua. Tähän blogiin innoittivat kanssasisaret, ne urheat äidit, jotka elävät samantapaista elämää ja uskalsivat antaa äänensä julki. Sain heiltä rohkeutta kertoa omaa tarinaamme. Jokaisella on kuitenkin oma tarinansa, vaikka aihepiiri saattaisi olla sama ja siten toivon, että meidän blogit täydentävät toisiaan. Blogin aloittaminen sinällään on ollut haaveenani siitä lähtien kun lapsi syntyi. Aiemmin siihen ei ole ollut voimia, mutta tänään siihen jo on. En vielä tiedä, millaiseksi blogini muodostuu, tuleeko siihen mitään "punaista lankaa", mutta luultavasti yksi teema on meidän oma kutsumani "kaiketon ruoka", sillä yleisesti on todella vaikea löytää ruoka-ohjeita allergiselle lapselle, joka on oikeastaan allerginen melkein kaikelle. Blogini otsikko siedettävän hyvää elämää kuvaa monitasoisesti sitä, mitä elämämme on ollut nämä pari vuotta. Siedettävä kuvaa ensinnäkin ruokaa, jota toivomme lapsellemme löytyvän. Siedettävä kuvaa myös tunnetta elämästä, elämä on ollut rankkaa, mutta olemme sietäneet tätä rankkuutta, elämä ei toisin sanoen ole ollut ihanaa, mutta siedettävän hyvää. Siedettävä kuvaa myös omaa fyysistä olotilaa jatkuvassa univelassa ja tässä tiukassa dieetissä. Tämä blogi on omistettu kaikille, jotka ovat kuulleet vähätteleviä lauseita lapsen itkusta, valvomisista, pahasta olosta ja muista oireista tai ovat joutuneet kuulemaan, että teillä on vain "vaativa vauva". Toivon, että tästä voisi olla iloa/ vertaistukea myös tosille samassa tilanteessa oleville, jos ei muuta niin ehkä ruokaohjeiden kautta.