Hyvä päivä

Tänään olen säteillyt kilpaa auringon kanssa. Näin se refluksilapsiperheessä menee, toisina päivinä on ihan maassa ja toisina taas hipoo taivaissa. Näitä taivaspäiviä on meidän taipaleella ollut todella vähän, vaikka refluksiin kuuluva aaltoliike huonon ja todella huonon välillä onkin enemmän kuin tuttua. Nyt aurinko paistaa ikkunoista ja ovista asti sisälle ja toivotan säteet sisään. Siihen on ihan yksinkertainen syy. Losec mups. Meidän tilanne on taas mennyt nyt niin huonoksi ja kerran ruokavalioon ei ole tullut muutosta, syytä on lähteä etsimään nyt itse rakenteellisesta refluksista. Allergologin kanssa keskusteltuamme päätimme kuitenkin kokeilla vielä uudestaan happosalpaajaa, vaikka viimeksi ei siitä saatukaan apua. Nyt kuitenkin tilanne erilainen ruokavalioiden ym takia ja sitten  perjantaina aloitimme lääkkeen. Viime yö oli tytöllämme ehkä paras koko elämänsä aikana. Hän heräili vaan muutaman kerran ja hänellä on ollut niin hyvä olo koko päivän. Tuolla se nytkin tyytyväisenä päikkäreillä nukkuu ILMAN että sitä olisi saanut 15 minuutin välein uudelleen nukutella. Uskomatonta!!

Sitä vasta tällaisena päivänä tajuaa sen, mitä elämä on koko ajan, ja mitä se voisi olla parhaimmillaan. Olen niin kiitollinen tästä päivästä, sitä tunnetta, ei osaa edes kuvailla, miltä se tuntuu nähdä toinen nauravana, hymyilevänä ja touhukkaana ja niin levollisin mielin meni nukkumaan illalla  ja aamuyöllä näin ihan selvästi, että hän hymyili. Mä olin itse yön tästä muutoksesta niin täpinöissäni, että en pystynyt nukkumaan, vaikka väsyttikin kamalasti. Tuijottelin nukkuvaa rauhallisen rennon oloista lasta kuin jotain ihmettä. Toisaalta ihmehän se meille tavallaan onkin. Ihan kuin olisi saanut uuden lapsen. Mulla on tunteet tosi pinnalla, itkettää koko ajan, itken ilosta, mutta myös surusta, sillä kontrasti siihen normaaliarkeen on niin suuri. Sitä pelkää että tää on vain jotain ohimenevää ja sitten ollaan taas monta kuukautta huonovointisia. Ei pitäisi miettiä tulevaa, vaan iloita nyt tästä hetkestä vaan ja olla tässä läsnä. Pieni urhea tyttöni. Niin rakas. Pikku tyttöni ansaitsee näitä hyviä päiviä paljon enemmän kuin mitä saanut! Nyt toivon, että lääkkeen voima pysyisi ja mahdollistaisi hyviä päiviä enemmän. Silti äitiä pelottaa, on koettu niin monet takapakit.

Puristan pelkoni pieneksi palloksi, ihan tiukkaan myttyyn ja heitän sen nyt ikkunasta ulos, haihtukoon siellä ilmaan. Tänään säteilen kilpaa auringon kanssa ja  olen kiitollinen tästä päivästä, nauravasta tytöstäni.