Imetysdieetistä

Tänään olimme sunnuntaikävelyllä kaupungin keskustassa ja menimme entisen "kantapaikkani" , kahvilan ohitse. Kadulle asti tuli huumaava tuoreen pullan ja kahvin tuoksu. Siinä sekunnissa mieleni valtasi suru ja sai ajattelemaan sitä, kuinka omalla tavalla raskasta myös henkisesti tämä imetysdieetti on ja mitä kaikkea sosiaalisuutta se onkaan poistanut mukanaan. Ruoka ei ole vain ruokaa, se on myös sosiaalinen tapahtuma ja antaa mielihyvää. Ystävien kesken kokoonnuttiin aina ennen ruoan ympärille. Eipä ole tullut kahvilassa käytyä reiluun vuoteen. Kerran siellä olin silloin, kun olin jo imetysdieetillä, mutta tilanne itselleni oli jotenkin liikaa. Olin monta viikkoa asiasta aika alamaissa. Oli aika karua nähdä kaikki ne mammat ja taaperot syömässä herkkuja, kun minä join vain vettä ja lapseni söi sitä samaa maissinaksua kuin joka päivä muutenkin. Olen huomannut, että tällä dieetillä on suht "helppo" olla, jos on vain kotona, mutta sitten kun lähtee kodin ulkopuolelle, sitä tajuaa oman erilaisuutensa ja sen erilaisen arjen jossa ei olekaan itsestäänselvyys, että tuosta vaan poiketaan kahvilaan lapsen kanssa syömään jotain. Kuinka pienistä asioista sitä varmaan sitten joskus onkaan NIIN ILOINEN kun se päivä meillekin joskus vielä koittaa?

En oikeastaan ajatellut sitä, mikä rooli imetyksellä tulisi olemaan, kun saan lapsen. En ole mikään imetysfanaatikko todellakaan, vaikka imetysmyönteinen kyllä olenkin. Asiat vain menivät niin, että tässä ollaan ja ties kuinka kauan vielä. Valitettavasti olen kuullut, että imetys on oma valinta, että lopeta vain imetys ja siirrä korvikkeelle. Voi kunpa se olisikin niin yksinkertaista! Meillä on syyt imettää, välillä on vaikea vaan jaksaa aina selittää samaa tarinaa miksi sitä vielä imettää. Suurin syy on puhtaasti se, että lapsella ei ole käytössään tarpeeksi ruoka-aineita, joilla täyttäisi hänen päivittäisen energiantarpeen. Lapsen ruokavalio vastaa vajaa kaksivuotiaana noin 8-9 kk ikäisen ruokavaliota, ja siten äidinmaito on hyvin tärkeä proteiinien, rasvan ja hiilihydraattien lähde. Meillä ei myös ole mahdollista edes siirtää lasta toiselle maidolle, sillä muut (-kaura-riisi) eivät käy niissä olevien öljyjen takia,  ja sitä paitsi niiden ravintosisältö on tosi köyhä eikä täytä sitä vajetta joka on meilä joka päivä. Soijalle hän onkin todella allerginen ja soijamaito on siten poissa laskusta. Erityiskorvikkeissakin on kaikkea sellaista mitä ei meille käy, joten imetyksellä mennään. . Todellakin, aina eivät korvikkeet käy, vaikka moni niin luulee! Nämä ne päällimmäiset faktat. Toinen painava syy: huonot syömiskaudet. Kun refluksi oireilee pahimmillaan, rintamaito on yleensä ainoa ravinto, mitä lapsi suostuu syömään. Tämän avulla on säästytty monelta sairaalareissulta. Kolmas syy on se, että lapsellemme rinta on ollut aivan alusta asti = lohtu. Ihan vauvana jo rinnalla olo oli ainoa hetki, jolloin hän oli tyytyväinen ja rauhallinen. Edelleen, kun on huono päivä/ kausi, rinnan lohduttava merkitys on suuri. Tiedän, että kaikki psykologit ym. puhuvat siitä, että lapsen on hyvä assosioitua muuhunkin kuin rintaan, mutta se on helpompi sanoa kuin tehdä refluksilapselle, joka kärsii kivuista. Olen tästä jopa tuntenut syyllisyyttä, että en ole löytänyt sellaista muuta tapaa häntä lohduttaa, joka olisi ollut yhtä tehokas ja parhaiten poistanut häneltä kipua. Tiedoksi näille besserwissereille. Kokeltu on kaikki mahdolliset, sylittelyt, silittelyt, laulamiset, taputtelut, leikittelyt, hypyttelyt, vaunuttelut, tutittelut, unileluttelut ym.

Onneksi en alussa dieetille lähtiessä tiennyt, että dieetti laajenisi näin isoksi ja näin pitkäksi aikaa...Jo pelkästään allergisen refluksi- vauvan kanssa eläminen on todella haastavaa, joten tiukka imetysdieetti siihen vielä päälle, on avannut silmäni aivan uudella tavalla katsomaan sitä, mihin ihminen tiukassa paikassa venyy. Kroppa on ollut todella kovilla, mutta vähintään yhtä kovilla olen ollut myös henkisesti. Enpä olisi osannut kuvitella, minkälaista on syödä jo toista vuotta joka päivä samaa ruokaa, vähän ehkä erilaisessa muodossa. Vielä en ehkä käsitäkään, millaista tahdonvoimaa se on itseltäni vaatinut. Toisaalta taas, jos normaalisti dieetistä repsahtaa, se ei tarkoita kenellekään mitään pahaa, korkeintaan itselle muutamia ei-toivottuja kaloreita lisää...Tästä dieetistä kun repsahtaisi, se tarkoittaa että teen lapselleni monen päivän tuskan. Se jos joku pitää suun kiinni. Juhlatilanteet ovat olleet kaikkein haastavia. Nähdä ruokaa ja haistaa kaikki tuoksut. Toisaalta enää ei tee niin pahaa kuin aluksi, sillä enää en edes muista, miltä oikea ruoka maistuu ja päivä päivältä kun aika kuluu, maut unohtuvat yhä enemmän…

Kuinka kauan imetys sitten jatkuu? En osaa sitä vielä sanoa. Aika näyttää.