Puu ja hedelmät

Olen suuri Paulo Coelhon ystävä ja eräs hänen lauseensa on antanut minulle usein lohtua. "Kukaan ei voi olla puu ja hedelmä samaan aikaan". Niinä päivinä, kun tuntuu, että on niin väsynyt, että ei jaksaisi edes enää hengittää ja tuntuu, että itsestä on jäljellä vain märkä läntti, lause antaa voimaa. Se, että peilistä tuijottaa joku nainen bataattisissa verkkareissa, tukka leikattu puoli vuotta sitten, olikohan silloinkaan? ja silmäpusseja ei tarvitse edes enää yrittää peitellä eivät merkitse mitään, sillä olen puu. Jaksan kantaa lapseni kipua, jaksan syödä päivästä toiseen pari kertaa possua, jaksan valvoa yöstä toiseen, jaksan loihtia ruokaa muutamista raaka-aineista sekä jaksan aloittaa jälleen uuden ruoka-aineen kokeilun, vaikka tiedän, että tuskin sekään käy. Toisin sanoen jaksan aina vaan uudestaan uskoa, että jonain päivänä meidän elämä helpottaa ja tyttömme alkaa voida paremmin. Siihen asti teen työtä, vaikka se ei vielä tuo tulosta.  Minä todellakin olen puu. Itse asiassa olen hyvin vahva puu. Minä olen kasvattanut syvät juuret, jotka pitävät puun pystyssä rajuissakin myrskyissä. Jos oksani katkeaa, kasvatan tilalle uuden verson, jos en samaan kohtaan sitä saa, teen uuden, johonkin toiseen paikkaan. Minä olen puu, jonka oksille voi linnut tulla levähtämään tai hakeutua suojaan sateelta tai liialliselta kuumuudelta.. Minä olen puu. Kaarnani saattaa olla haljennut ja repsottava, mutta sisälläni on valmiina kaikki tarvittavat ainekset hedelmien tuottamiseen. Kun se päivä tulee, voi, puuni oksat notkuvat hedelmistä!