Olen ollut tällä dieetillä nyt 1 v 8 kk ja melkeinpä jokainen päivä puolentoista vuoden rajapyykin jälkeen on ollut jo melko helppoa olla tällä dieetillä. Olen pakastanut pakkaseen mansikat ilman kyyneltäkään, mennyt pää pystyssä ohi herne-uusiperuna-vihannesmyyjät, pystyn nykyään käymään ruokakaupassa ilman masennuskohtausta, pystyn menemään kahvilan ohi ilman itkua kurkussa ym.. Ihminen unohtaa, jos on tarve ja pakko, ja mun on ollut luultavasti tarve "muistinmenetykselle" jotta selviäisin ruokaa tihkuvasta maailmasta johon väistämättä törmää tällä kaikettomalla dieetillä päivittäin. Olen luullut siten, että en muista enää mitään miltä oikea ruoka maistuu, saatika miltä maistuu herkut, pullat, karkit, suklaa, pizzat ym ja siksi oloni on jo "helppo".
Valitettavasti ihmisen sisällä taitaa kuitenkin olla monimutkaisempi ja sitkeämpi muistikoodisto, joka jossain vaiheessa lyö läpi, vaikka kuinka hyvin psyykkaustyö olisikin tehty. Todisteen tästä olen saanut viimepäivinä. Meidän pihalle rakennetaan aivan ihanaa, suloista leikkimökkiä, jonka kylkiäisenä olen sitten rakennusmiehille tehnyt jos jonkinlaista ruokaa viime- ja tämän viikon. Olen tuoksutellut pullantuoksua, paistanut pasteijoita, karjalanpiirakoita, tehnyt salaatteja, pilkkonut tomaatteja, kurkkua, juustoa, ruisleipää, keittänyt kahvia, tuoksutellut tuoksuja ja sitten tuli päivä, että tilasin rakennusmiehille Kotipizzasta pizzat. Siinä samalla kun olin avannut höyryävän pizzalaatikon repesin täysin. Kyllä minä muistan sittenkin, miltä tuo ruoka maistuu!!! Sitä tunnetta, mikä yllättäen tulikin vastaan, en arvannut. Olen kuin kidutettu, minua kidutetaan sellaisella tavalla jota en osaa edes enää kuvata, rääkkäystä kertakaikkiaan, epäinhimillistä. Ehkäpä lisäsyynä tähän romahdukseen myös se, että tämä tuoksumaailma tuli aika huonoon saumaan, kun juuri olin kuullut, että imetyksen täytyy vielä jatkua ties kuinka kauan. Jo se itsessään sai kyllä mieleni jo aika apeaksi, ja nyt vielä sitten sain muistutuksen siitä, mistä edelleen jään paitsi.
Oloni on todella heikko tästä tuoksuhuumasta. Keittiönpöydällä herjaa syödyt Pizzalaatikot, joiden oreganon,juuston ja vehnäntuoksun voin melkeinpä maistaa. On vain pakko psyykata itsensä kovaksi. Unohtaa. Oltava ylpeä itsestään. Muistan niin hyvin sen päivän kun lääkäri laittoi imetysdieetille. Muistan kuinka ensimmäisen viikon itkin sitä, että miten pystyn olemaan syömättä maitotuotteita ja viljoja, kananmunaa ja soijaa parin viikon kokeilun ajan. Olin ihan hukassa, mitä nyt syön ja miten ruokaa teen. Silloin se tyttö ei tiennyt vielä, mitä oikeasti on, että luopuu lähes kaikesta ruoasta. Onneksi ei, se tyttö silloin olisi varmaan murtunut, jos olisi tiennyt, että vielä kahdenkin vuoden päästä syö vain muutamaa ruokaa. Aika tekee tehtävänsä, kasvattaa, vahvistaa ja opettaa nöyrtymistä tilanteen armoille. Tänä päivänä tämä tyttö ei murru. Olenhan syönyt possua ja bataattia jo kohta kaksi vuotta, enää vuosi lisää, ei ole aika eikä mikään! Muutamat pizzalaatikot eivät tässä murenna tätä missiota. Pakko ajaa ihmisen vahvaksi. Minutkin, herkkupepun. Rakkaus antaa voimaa pysyä vahvana. Hoen itselleni: Teen tämän lapseni takia, teen tämän rakkaudesta, teen tämän koska nyt vain on näin tehtävä. Olen kuin Rocky Balboa, joka juoksee portaita ja tuntee itsensä voittamattomaksi. Tämä on nyt minun taisteluni, jonka minä voitan.
Sinä voitat sen, varmasti!! <3
VastaaPoistaVoimia, muistan vielä tarkasti miltä tuo kaikki tuntuu!! Mulla se kesti juurikin 1v8kk, joten paljon tsemppiä sulle kun joudut vielä jatkamaan! Ja tiedän myös sen, että jossain vaiheessa saat ehkä lisätä 1-2 tai ehkä jopa 3 ruoka-ainetta ja silloin se tuntuu kuin olisi fiesta ja kaikki muut juhlat yhtä aikaa!!
VastaaPoistavoitontahto rules! tsemppiä, sinä teet sen! (en kyllä tajua, mutta myötäelän minkä kykenen - itse kykenin vastaavaan vain muutaman viikon :( Olet mun idoli!)
VastaaPoistaSä olet vahva ja uskomaton äiti!
VastaaPoistaPakko kysäistä, kun väsyneenä ei jäänyt päähän vaikka olen blogiasi lukenut. En pahalla kysy,vain uteliasisuuttani(?)Älä siis loukkaannu!
1. Minkälaisia oireita uudista ruoka-aineista tulee?
2. Lakkasiko Losec (oliko se edes se?) toimimasta, kun yhdessä vaiheessa muistan lukeneeni, että oli jo elämä ihan mukavaakin?
3. Mitä ne lääkärit sanoo tästä tilanteesta? Eikö ne oikeesti keksi mitään?
SS
No, tuosta vahvuudesta ja uskomattomuudesta en nyt niin tiedä, sitä venyy moneen sellaiseen, mitä ei uskoisi itsekään,kun on pakko venyä.
VastaaPoistaKyselit noista oireista. Oireiden kirjo on moninainen. Suurimmasta osasta tulee suolioireita ( kovia tuskaisia vatsakipuja, ummetusta, refluksia, itkuisuutta, sitä että ei pysty nukkumaan kuin ihan muutamien minuuttien- 15 min pätkiä yöt päivät, pään hakkaamista, korvien raapimista, pyllyn palamista verelle, kurkun kuristamista käsillään, naaman hankaamista patjaan, silmien hieromista ja repimistä, pään raapimista verille...usein oireet ovat kaikkea tätä samaan aikaan, joistakin tulee lisäksi iho-oireita, niitä perinteisiä, nokkosrokkoa ym. ja välttämättä siis eri ruoka-aineet eivät reagoi samalla tavalla, osasta kuten vehnästä tulee jo oireet heti altistuksessa ensimmäisen annoksen jälkeen, useimmista tulee vasta viiveellä, eli parin kolmen päivän käytön jälkeen.
Meillä losec toisaan oli tuossa kokeilussa jo keväälläkin, mutta meillä oli silloin niin vaikea tilanne ummetuksen kanssa ( joka myös on yleinen oire refluksissa että suolen liikkuvuus on huono) ja losec jumitti suolen niin täysin, että lääkäri katsoi parhaimmaksi lopettaa, kun ei edes peräruiskeilla saatu apua, mutta kun oltiin tähystyksessä, siellä näkyi ruokatorven tulehdus, joka oli oikeastaan pakkokin hoitaa ja silloin tilanne oli taas melko kaoottinen kipujen suhteen, niin otettiin losec uudestaan taas ja ennakoitiin ummetus nyt vihdoin löytyneellä sopivalla laksatiivilla. Sekään ei tosiaan ollut helppo juttu löytää sopiva laksatiivi, kun kaikki oli epäsopivia, siinäkin meni monta kuukautta...vihdoin löytyi laxoberon joka sopi ja nyt ollaan tosi hyvässä tilanteessa siis, että voidaan käyttää losecia josta on ollut tosi paljon apua. KÄÄK, mun selitykset on aika sekavia, anteeksi, tää vaan on tätä, että tilanteet muuttuu vähän väliä ja itsekin tässä pitää ihan kelata että miten ollaan nyt tässä tilanteessa;)
Mitä tuohon lääkäreiden sanomisiin, niin meillä on onneksi ihana lääkäri, joka on varmaan yksi suosituimmista lääkäreistä, sillä niin harva osaa hoitaa tätä allergista refluksiyhdistelmää. Vaikka lääkäri on ihan huippu, niin ei hänkään ihmeitä voi tehdä, mutta kyllä joka kerta aina ollaan hänen avullaan jotenkin eteenpäin päästy ja ylös aina noustu, mutta tää tauti vaan on tällainen, että ei oikein voi ennustaa kenenkin toipumisaikaa, meneekö siinä että helpottaa, pari vuotta, kolme vai kuusi...mutta siis ennuste on joka tapauksessa ainakin allergioiden suhteen että tästä suosta noustaan ja jossain vaiheessa kääntyy niin, että ruokia alkaa sopimaan, vaikka voi olla että joitakin allergioita jääkin aikuisuuteen asti, mutta parempaan päin tässä koko ajan mennään. Refluksi onkin sitten toinen juttu, meillä kun on myös rakenteellistakin, niin se voi olla että jää jollain tavalla koko loppuelämäksi, mutta millä tavalla, sitä ei voi tietää vielä...päivä kerrallaan.