Tänään, kaksi vuotta sitten keskikesän aamuyön tunteina tasan 03.30, sinä synnyit tähän maailmaan ja sain sinut täriseville käsivarsilleni. Kun napanuora katkaistiin, lähdit ryömimään päättäväisesti silmät kiinni pitkin vatsaani ja nappasit täysin tietäen siitä, mitä tehdä, rinnan suuhusi. Kätilö nauroi, että siinäpä varsinainen tomera tyttö, luonnonlahjakkuus imemistekniikassa! Kuinka osuva kuvaus se olikin sinusta!
Tänään en tähän halua kirjoittaa mitään refluksista tai allergoista. Me kumpikin ansaitsemme päivän, että niitä ei ajatella ollenkaan. Ei tänään. Tänään haluan vain muistella niitä kaikki ihania hetkiä, joita olemme saaneet kanssasi viettää ja niitä kaikkia tunteita, joita herätit ja edelleen herätät minussa, kun minä synnyin sinun kauttasi äidiksi. Niitä tunteita ei pysty edes sanoiksi kaikkia laittaa. Ne ovat syvällä sydämessäni ja kaikissa teoissa, joita teen. Sinulle, tyttöni, tänään, haluan omistaa tämän Johanna Kurkelan laulun: Ainutlaatuinen. Se ehkä kuvaa joitakin niitä ajatuksia, joita sinulle tänään haluan sanoa.
Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella
Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
Onnea ja iloa ja aurinkoa ja leppäkerttuja pikkuruiselle kullanmurulle!!!
VastaaPoistaLL
Kiitos LL! Juhlat menivät hyvin, vaikkakin melkein luultiin jo, että joudumme kaikki peruttamaan, kun tytölle tuli todella pahat ummetuskivut päälle jo edellisenä päivänä. Oltiin taas jo päivystykseen lähtemässä kun peräruiskeetkaan eivät auttaneet, mutta just kun teimme jo lähtöä vihdoin kakka sitten tuli. HUH! Ihan kamalia nämä suolitukos-vaivat. Usein onneksi näitä ei enää ole, mutta se, että laksatiivi toimii hyvin on niin pienistä asioista kiinni. Johtui luultavasti siitä, että annoin liikaa maissimakaronia neljä päivää sitten. Tai siis liikaa ja liikaa, kymmennen makaronin sijaan annoin sellaisen 1/2 dl, jotka tyttö söi hyvällä halulla. Olin ihan onnesta soikeana, että saatais uusi ruokamuoto poro-bataatin lisäksi, poro-makaronilaatikko, mutta olin liian toiveikas. Jotenkin suolisto ei ottanutkaan vastaan vähän isompaa määrää, vaikka muuten sietää jo ihan hyvinkin maissia. PLÄÄH!! Tää on niin tätä. Mutta siis, juhlat onneksi saatiin pidettyä ja sainpa jopa leivottua jonkinlaisen kakunnäköisenkin meidän raaka-aineista "kinuskikuorrutteella" :)
Poista