En niinkään usko Ufoihon, mutta nyt olen vahvasti alkanut epäilemään, että joku on vienyt lapseni toiseen ulottuvuuteen ja palauttanut takaisin hyvin erilaisena kuin ennen...
Tässä syitä, miksi epäilen abduktiota:
1. Lapsi nukkuu entisen 5-30 min sijaan uniaan 2-3 tunnin pätkissä.
2. Lapsi itse haluaa syödä ja syö hyvällä ruokahalulla ilman että häntä viihdytettäisiin erilaisilla tekemisillä "sirkukseen" asti.
3. Lapsi ei kaipaa rintaa, muuta kuin silloin kun hänellä oikeasti on nälkä. Ihan pelästyin tässä joku päivä sitten, kun menin katsomaan häntä kun hän heräsi päiväuniltaan ja ei huutanut hysteerisenä mammammmaaa:ta!!!!!!! vaan hymyillen sanoi, että luetaan kirjaa! Äiti tästä hämmentyneenä seisoi ovella vähän aikaa ja laittoi sitten liivinläpät kiini ja laski paitansa ala vaivihkaa.
4. Lapsi viihtyy yksin omien leikkiensä parissa ilman että roikkuu koko ajan jaloissa ja huutaa joko mammmaammaaata tai että ota syliin ja viihdytä mua.
5. Lapsi on pääosin hymyileväinen, nauravainen ja tyytyväinen elämäänsä, siis sellainen kuin taaperon kai? kuuluisi olla.
6. Lapsen kanssa pystyi autoilemaan toiseen lähikuntaan ilman että matka olisi ollut suunnaton tuskanäytelmä kaikille.
7. Lapsi ei revi hiuksiaan, raavi päätään tai yritä kuristaa itseään kurkusta vaan käyttäytyy ihan eritavalla, ehkä kuin normaali taapero?
8. Lapsi on aloittanut uhmaamisen ja rajojen etsimisen, kun usein hänellä ei ollut juuri edes energiaa kokeilla asioita monta kertaa ja katsoa sitä, missä kohtaa äidin naamasta tulee tulipunainen.
9. Äiti on shokissa tästä kaikesta ja myös siitä, että päivään on yhtäkkiä tullut ihan vapaatakin aikaa, olen saanut tehtyä yllättäviä asioita, siivottua, luettua tenttiin ja kokosinpa yhden puutarhasohvaryhmänkin.
10. Hämmästyttävimpiä ovat yöt. Näiden takia eniten epäilen ufojen osuutta elämäämme. Lapsi on niin rauhallisen oloinen ja nukkuu raajat levällään ja olen jopa muutaman kerran hänen ollessa nyt unessa uskaltanut siirtää häntä vähän toiseen paikkaan ja mikä oudointa, hän ei herännyt tähän! Vielä kun tämä äiti tästä osaisi itsensä vaihtaa toiselle vaihteelle ja myös nukkua eikä olisi kuin koira, joka vain torkkuu pieniä unia ja säpsähtelee hereille jokaisesta rasahduksesta.
Omituista kerrassaan! Ufojen osuutta ei voi varmaksi sanoa, mutta eräs syy voisi olla uudestaan aloitettu happosalpaajakuuri. Nyt vain peukut pystyyn, että tällä kertaa voisimme syödä tätä ufoja tekevää ihmelääkettä pidempään kuin sen viikon pari. Tällä kertaa ollaan yritetty ennakoida sivuvaikutukset, aika näyttää onnistutaanko tässä vai ei. Toinen selittävä syy on se, että emme ole ottaneet yhtään uutta ruokaa vielä kokeiluun tämän Losecin avulla. Viimeksi kun olimme samassa tilanteessa ja oli tarkoitus aloittaa uudestaan rotaatio, Losecin vaikutus katosi samantien ja jo 1/2 tl uutta ainetta sai aikaan monien viikkojen kaaoksen. Nytkin kyllä pitäisi ottaa kokeiluun uusia, muutenhan niitä ei voi saada, mutta jos ajattelen faktalla, että olemme saaneet meillä olevat ruoat silloin kun tyttö oli 9 kk ikäinen ja tyttö nyt reilu 2 vuotias, en kovin viitsi toivoa, että tämäkään rotaatio toimisi, joten taidanpa vielä muutaman päivän nauttia näistä ihan hassuista hyvistä päivistä ja kerätä voimia sekä itselle että lapselle taas siihen, että aloitamme uusien ruokien testausta. Se kait sallittua eikös?
Ooh, mahtavaa! Nauttikaa nyt tällaisesta arjesta ja kerätkää voimia!
VastaaPoistaPaine ruokavalion laajentamiseen on kyllä varmasti kova, mut pitäis malttaa mielensä... Itse sorrun AINA siihen että kun menee hyvin niin kokeilut lähtee käsistä, aluks menee hyvin ja sit pam, rytinällä alas eikä hajuakaan mikä oireet on aiheuttanut kun kokeilut taas ihan älyttömiä.
Nytkin olen taas vissiin sekoomassa kun ajattelin ihan lennosta vaihtaa sallittujen listan kiellettyjen listaan, jossa on vaan varmat pahikset. Eiköhän taas viikon sisään rysähdä:)
Mitä mieltä olet kuinka selvä oire ruokahaluttomuus on? Ei siis tietyistä ruoka-aineista kieltäytyminen vaan yleisesti huono syöminen? Mä oon ihan hukassa kun meidän 1v 8kk lapsella ihan selvästi uhma alkamassa ja rajoja kokeillaan myös ruokapöydässä, mutta hirvittää pitää tiukkaa linjaa jos ruokaraivot johtuukin pahasta olosta eikä uhmasta... Oon niin poikki näihin "kyllä lapsi syö kun sillä on nälkä"-kommentteihin, kun ei meidän lapsi oikein vieläkään ymmärrä nälän ja ruoan yhteyttä. Voisi välillä olla syömättä koko päivän jos en tuputtais ja pitäis yllä ruokapöytäsirkusta (mut ai että se on ärsyttävää!!!). Mut jos ei syö niin kitisee vaan ja pinna on tosi lyhyt, ronkuaa vaan riisimaitoaan jatkuvasti.
Tsempit! Toivottavasti hyvä kausi jatkuu!
Linda
Kiitos tsempeistä! Kyllä olen kuullut, että ruokahaluttomuus/kieltäytyminen jostain tietyistä ruoka-aineista voi hyvinkin olla allergian oire, tosin kyllä normaalilla terveelläkin lapsella just voi olla tuollaista huonon syömisen kautta, mutta kun on kyseessä kuitenkin allerginen lapsi, pitäisin kyllä mielessä senkin vaihtoehdon, että joku ruoka tuntuu vain niin pahalta suussa ( esim. polttelee, kutittaa, turvottaa, oksettaa) että lapsi muistaa sen ja ei siksi halua sitä syödä uudestaan.
PoistaSe on kyllä niin totta, että ruoka-kokeiluissa on maltti todellakin ainoa keino monessa tapauksessa, tosin tiedän niitäkin, kenellä yhtäkkiä kun aloittaa rysäyksestä kaikki eli tekee shokkirotaation, alkaakin ruoat sopimaan, mutta ainakin meidän tapauksessa me mennään ihan etanavauhtia, sillä olen sen karvaasti kokenut, että jos saakin jotain ainetta aluksi "liikaa" ,eli vaikka useampana päivänä ja sitten räjähtää, ei sitten lopulta siedäkään tätä samaa ainetta enää edes sen 1/2 tl verran, minkä olisi sietänyt, jos käyttäisi sitä vain kerran viikossa. Tää on kyllä melkoista salatiedettä todella ja vaatii sellaisia lehmänhermoja että huh! Tsemppiä sinne kanssa ja todellakin malttia, hiljaa hyvä tulee... :)
Onpa tositosi hienoa, että teillä on välillä hiukan helpompaa ja saatte nauttia arjesta vähäisemmillä oireilla. Takuulla on sallittua kerätä vähän voimia ennen tulevia kokeiluja. Ja ehtiä edes joskus näkemään oma lapsensa omana itsenään, ilman hirveiden kipujen tuomaa muutosta koko persoonaan. Sitä usein itsekin suren, että korvaamattomat pikkulapsivuodet vilahtavat huomaamatta ohi tässä arjen selviytymistaistelussa!
VastaaPoistaToivottavasti Losec sopisi pidemmänkin päälle ja auttaisi vähän ruokakokeiluissakin sitten kun niiden aika on! Mutta ennen sitä: Nauttikaa!
SG
Vielä porskutellaan ihan hyvän losecin kanssa, on saatu pidettyä sivuvaikutukset kurissa :) ja tosiaan ollaan pidetty aikalailla myös "lomaa" ruokakokeiluista...perjantaina kokeilin pakastettua perunaa noin 1 tl ja heti kyllä huomasi sen, että ei se losec näitä allergisia oireita pidä poissa, mutta ehkä hieman lievensi sitä, että tyttö alkanut toipua kokeilusta jo parin päivän jälkeen, kun ennen saattoi mennä viikko-kaksikin jostain noin pienestä määrästä.
PoistaSamaa mäkin täällä usein suren, että on aika vähän muistoja vaan ihan sellaisista huolettomista hyvistä päivistä, mutta yritän lohduttaa itseäni sillä, että toiaalta sitten taas ne hyvät päivät tässä arjessa ovat taas niin hienoja päiviä, ainakin tuplahienoja, verrattuna toisten tavalliseen arkeen, että jospa se vähän kompensoisi sitä vajetta...mutta tiedän kyllä tuon surun ja surun siitä, että lapsi joutuu syömään lääkkeitä ja ei saa mitään makuaisteilleen uusia ja joutuu kärsimään kivusta. Kurja tauti kertakaikkiaan niin monella tapaa :(
Voimia sinne teille SG ja toivottavasti siellä voidaan sen verran hyvin (ainakin hetkittäin) että saisitte hyviä arvokkaita päiviä myös sinne!
Mun piti tulla uudestaan lukemaan näitä ihania ilouutisia :) Ihan takuulla sallittua ja oikein suotavaakin nauttia ufojutuista, kerätä voimia ja sitten vasta jonkun ajan päästä, jos toivottavasti sama suuntaus viimeinkin teillä jatkuisi oikeasti merkittävän pitkän ajan, uusia ruokakokeiluja. Täällä varmaan menee peukkulihakset maitohapoille kun niin toivon, että hyvät ajat olisi tulleet jäädäkseen tai ainakin isommaksi osaksi teidän arkea <3 EO
VastaaPoistaKiitos...toivotaan ♥ Samoin sinne mahdollisimman hyviä vointeja, halaus täältä!
PoistaNiin ihanaa, että teillä on käynyt Ufo nimeltä Losec:) Toivotaan todella, että tuo Ufo on tullut teille jäädäkseen!
VastaaPoistaHalauksia!
-Kerttuli-
Minä olen muutenkin pitänyt hidasta kokeilutahtia yllä, koska minusta lapsen hyvin voinnin, kasvun ja kehutyksen kannalta on tärkeää, ettei koko pikkulapsi-ikä mene sairastaessa ja pahan olon kourissa. Ja toisaalta, ettei äidit (ja isätkin miksei) loppuun pala lapsensa kanssa.
VastaaPoistaMe kokeillaan noin 3 ruoka-ainetta puolessa vuodessa. Ja tosiaan, ollaan tähän 3 vuoteen saatu sopimaan vain 7. Alussa minäkin pidin reipasta kokeilutahtia yllä, mutta sitten ku oireet vain paheni ja paheni, niin ajattelin keskittyä tärkeimpiin, eli jätän suosiolla kokeilematta sellaiset mitä ei ole kaupasta täällä saatavilla, en ala tilailemaan jamssia tmv eksoottista.
Sitten olisi varmasti eri asia jos lapsi ei kasvaisi tai yhtään mikään ei sopisi, sitten tilaisin sen jamssinkin :)
Minä kun lapsi oli pienempi keskityin siihen, että saatiin kaikkia ruoka-aine ryhmiä edes yksi sopimaan. No, marjat puuttuu edelleen, mutta muuten se suunnitelma onnistuikin. Kokeilin ensin lihat (proteiinin takia, kokeiltiin järjestyksessä possu, nauta, lammas, broileri, hirvi, poro, strutsi jne) ja ruokavalioon jäi noista broileri ja sama muiden kanssa jne
Mä olen kanssa ihan samaa mieltä, että pitää pitää lomaa myös ruokien kokeiluista! Meillä vaan tuo refluksi itsessään tekee vielä sen, että vaikka ruokavalio olisi kuinka kohdallaan, saattaa silti olla kaikenlaisia kipuiluja :(. Olen saman tässä parin vuoden aikana jo todennut, että maltti on ainakin meillä myös valttia ruokien kokeiluissa, vaikka ravintoterapeutit meille onkin rakentanut jos jonkinlaista rotaatiomallia ns. "shokkirotaatiosta" todella hitaaseen rotaatioon. Itse olen nyt löytänyt sellaisen meille sopivan ja kerran tyttö reagoi ihan kaikkeen uutteen ruokaan, ensin etsin niitä eniten sopivia ja sitten niistä rakennan sellaisen oman hitaan rotaation. Se todella on hidasta, mutta ollaan saatu nyt reilun puolen vuoden sisällä tytölle sopimaan mm. 1 rkl possua per päivä, mutta todellakin puoli vuotta siihen meni. Meillä meinaan jos lisää määrää nopeassa tahdissa tekee sen, että koko ruoka-aine kaatuu niin,että ei siedä sitten enää sitä ihan pientäkään murua, vaikka olisi sen sietänyt, jos olisi ottanut ihan hitaalla maltilla. On tää varsinaista tiedettä, moni ei todellakaan uskoisi kuinka pienestä on kiinni jotkut jutut ja aina ei vaikka tekisi ihan mitä vaan,saa sopimaan mitään ruokaa. Se jos joku vaatii kärsivällisyyttä... Hienoa, että teillä ruokavaliossa on kuitenkin melkein kaikista ympyröistä jotain. Meilläkin on melkein kaikissa paitsi hedelmissä ei ole löytynyt vielä yhtään sopivaa, muita on yksi tai joitakin jopa kaksi. Toivottavasti siellä pian taittuu allergiat ja alkaisi sopimaan enemmänkin ruoka-aineita! Voimia kovasti siihen asti!
Poistapitkästä aikaa heippa...
VastaaPoistavoi ihmettä ja ihanuutta! Ihan ufojuttuja sinä täällä kerrot! Voi että miten ihanaa!!!! Jos vain yhtään jaksat dieettiäsi enää, niin olen kanssasi samalla linjalla, anna hyvän vaiheen rauhassa jatkua vielä tovi, ja ruokatorven rauhassa toipua ja tervehtyä. sitten varmasti hyvin varovaisesti taas yhtä ruokaa kerrallaan kokeilemaan, ehkä jotain joka ei niin kovin ummettaisi.. Ihanaa että happosalpaaja noin kovin helpottaa pienen oloa, olet kyllä superäitinä ansainnut tämän hengähdystauon ennenkuin aloitat mitään rotaatioita!!!
meidän tilannne ja kuulumiset on aika ok. oireet poukkoilee välillä ja prepulsidin turvin eletään, ja kun unohdan punnita pojan ja hän kasvaa niin oireet tulee heti läpi, kun annostus on painokilojen mukaan. surullista ettei yhtään päivää mene etteikö pärjäisi ilmanlääkkeitä. itse koitan hiljalleen toipua, mutta tuntuu että se on hirvittävän vaikeaa, kun tämä refluksilapsen äitinä olo on niin kuin nuoralla tanssia, koko ajan saa olla varuillaan. siinä on vaikea hengähtää ja yrittää toipua.Terapeutilla olen käynyt muutaman kerran, ja olen vähän saanut purettua väsymyksen vyyhtiä pienemmäksi, enkä koe enää olevani niin ahdistunut ja masrntunut. väsynyt vain. olen vähän huonosti kommentoinut yhtään mihinkään pidemmin, kun omat blogit on holto tauolla blogipalvelimen taholta niin netissä ei tule sillä lailla notkuttua, kun tämä väsymys vie oman veronsa, feisbuukissa vain pikapikaa aina jotakin ja sitten mielessä kutkuttaa se kahvila... :)
halauksia ja suukotuksia ja enkeleitä ja kaikkea mahdollista hyvää teille. palaillaan taas,
LL