Mikä toiselle on vähän, on toiselle paljon

Mikä toiselle on vähän, on toiselle paljon- on tullut aivan uuteen merkitykseen tässä allergia-refluksisuossa. Jokainen peilaa oman elämänsä tapahtumia omien silmälasien läpi ja siinä samalla luodaan myös mittasuhteita eri asioiden välillä ja väistämättä niitä omia laseja sitten tarkennetaan niin, että otetaan peilaukseen myös toisen silmälasit, toisen tarinat samasta asiasta.


Yritän kovasti pitää ajatukseni siinä, että en välittäisi vertailla omaa tarinaani toisen tarinaan, mutta huomaan siihen silti sortuvani aina tietyissä tilanteissa. Nämä kuullut vertailutarinat usein saavat mieleni kiehumaan liiaksikin, mutta sille en aina voi mitään. Vertailua tapahtuu äideillä varsinkin lapsen unesta sekä ruoasta ja näitä vertailuja tehdään myös allergia-refluksipiireissä usein hyvässä hengessä tarkoittaen sitä, että annetaan jokaiselle vapaus ilmaista omia tunteitaan niitä torppaamatta. Se hieno juttu!


Otetaan ensimmäisenä esimerkkinä uni. Joillekin lapsi nukkuu huonosti, jos herää jo kello 5 aamulla. Toisille lapsi on huono nukkuja, jos vielä parin kolmen vuoden iässä herää pari kolme kertaa yössä. Kolmannelle huono nukkuja on lapsi joka saman ikäisenä kuin edellinen, nukkuu pääasiassa vain tunnin pätkiä... Kaikki on suhteellista.


Monesti myös samoilla sanoilla on erilainen mielikuva eri ihmisillä. Otetaan esimerkiksi vaikka sana superalleginen. Mitä tällä ihmiset tarkoittavat? Toiselle lapsi on superallerginen, jos ei voi syödä esim. sitrushedelmiä, kananmunaa, maitotuotteita tai joitakin viljoja. Toiselle superallerginen on sellainen, että parivuotiaalla on vain käytössään pari kolme lihaa, saman verran vihanneksia, viljoja, hedelmiä ja marjoja. Kolmannelle superallerginen on sellainen, jonka lapsi on 6-vuotias ja syö pelkästään Neocatea ja hirssiä. Minkä silmälasien takaa katsomme tätä sanaa? Itse katson tällä hetkellä tätä superallergia sanaa sellaisten silmälasien takaa, että pahan tilanteemme takia,  kun en enää muuta keksi, olen meidän parivuotiaan nyt tiputtanut enää ihan vaan varmoille ruoka-aineille eli syö vain bataattia ja poroa kaikilla aterioilla sekä aamulla saa kaurapuuroa, mutta sitäkin vain kestää tietyn dl verran. Tämä on tarkoittanut myös sitä, että olen myös itseni tiputtanut samalla tavalla parille- kolmelle ruoka-aineelle. Tämän perusteella kutsun omaa lastani superallergiseksi, vaikka tiedän, että tosiaan vieläkin allergisempia voi olla. Silti en voi sille mitään, että jollain tapaa jonkun ihmisen käyttämä sana, superallerginen, on jopa loukkaava nyt tässä tilanteessamme, kun itse toivoisin niin paljon,  että joskus yltäisimme edes heidän mittapuuhun asti, että saisimme niinkin paljon ruokia kasaan...Mutta toisaan, kaikki on suhteellista...




Laitanpa tähän loppuun vielä Hanna Ekolan runon, joka itseä koskettanut monellakin tapaa viime aikoina.


"On mahdotonta sanoa, mikä on kenellekin sopivasti.
Se mikä toiselle on vähän, voikin toiselle olla liikaa.
Jaksamme eri asioita ja eri määrän.
Voimat riippuvat niin monesta tekijästä.
Toiselle sama asia on alku, toiselle viimeinen pisara,
jonka myötä malja läikkyi yli.
Näinkö vähästä, ajattelee joku.
Mutta mistä hän tietää miten paljon maljassa jo oli.


Viisas ei vähättele: Miten sinä nyt noin pienestä?
Et kai sinä nyt tuollaisesta masennu?
Tällaiset lauseet hyvää tarkoittavinakin,
merkitsevät aina sivuuttamista ja hylkäämistä.


On vaikea tietää, mikä on kenellekin sopivasti.
Se on toiselle niin kovin vähän,
ja toiselle taivaaseen asti. "


-Hanna Ekola-