"Anna meidän tulla terveiksi"

Meille on tullut iltasin tavaksi lukea vanha iltarukous, joka on peruja omasta lapsuudestani, ja joka kulkenut mukanani läpi elämän tähän päivään. Vaikka rukouksessa on paljon sellaista, joka ei enää tänä päivänä ehkä kohtaa, kuten sanat "pidä Suomi rauhassa", jotain siinä silti on sellaista että se on iätön ja ajaton. Ainakin se tuo itselleni muistoja mieleen siitä, kun äiti illalla tuli huoneeseen, peitteli minut peittojen kanssa tiiviiksi "kapaloksi" ja sain hetken ihan omaa aikaa äidin kanssa, lausua iltarukouksen johon hiljennyttiin. Ei meillä kovin uskonnollinen perhe ollut, enkä itsekään koe olevani, mutta rukous, sen olen halunnut siirtää lapselle, mutta myös sen mukana ajatuksen, että huolet, murheet, pelot, toiveet ja mieltä askarruttavat ajatukset voi lausua taivasta kohti ja pyytää apua arjen elämään.

Uskon että jotain lapseni onkin tavoittanut toiveestani sillä eilen iltarukoksen jälkeen pienestä suusta kuului: Rukoillaanko vielä sitä, että me kaikki tultais terveeks? Ja sitten pienestä suusta kuului:" Anna Essin tulla terveeksi. Anna äidin tulla terveeksi." Sanat sykähdyttivät minua todella paljon. Myös se tapa, jolla lausuttiin oli liikuttava. Pienet kädet tiukasti puristaen ristiin ja äänessä niin luja usko siihen, että näin tapahtuu.

Tämä sai miettimään omaa uskoani siihen, että kuinka vankasti uskon, että rukouksiini kuullaan. Usein ainakin kun rukoilen, tätä samaistakin asiaa, häivähtää aina mielessäni se, että ehkä meidän osa ei ole tulla terveeksi, ehkä se on tarkoitettu niin. Epäuskoisuutta siitä, että pyyntö toteutuisi. Pienen lapsen rukouksessa ei ollut mitään sijaa epävarmuudelle tai epäuskolle. Se oli puhdas yksinkertainen pyyntö. Se toi mieleeni raamatun lauseen "Ken pyytää, hänelle annetaan". Toivon sydämestäni, että näin käy.