Haa-haa-haa!!!

Jo otsikostakin voi päätellä, että täällä nauretaan. On vain pakko nauraa, sillä niin koomista on välillä tämä refluksi-allergia-elämä. Niin ja yllättävää! Kerronpa siis teille harvoille lukijoille, mitä meille kävi. Olimme maanantaina vehnä-altistuksessa. Olen pelännyt tätä tulevaa altistusta jo viime vuodesta lähtien, jolloin ensimmäinen lusikallinen mannapuuroa sai aikaan rajun nokkosrokon ja tiputti sitten suolen huonon kunnon takia kaikki tuskalla ja työllä saadut ruoat epäsopiviksi koko kesän ajaksi. Pelkäsin tästä kestästä tulevan taas samanlainen. Kysyin monesti allergologilta, että kannattaako tuota edes tänä vuonna tehdä, hän vaan sanoi, että kyllä kannattaa, niin paljon tapahtuu kuitenkin suolistossa koko ajan vahvistumista. Hän uskoi parempaan tulokseen, minä en. No, maanantaina se kauhun päivä sitten koitti ja tyttö sai ensimmäisen lusikallisen- siitä puolen tunnin sisällä alkoi ihon lievä lehahtelu siellä täällä. Lääkärin mukaan oireet eivät ole vielä riittävät, ja altistusta jatkettiin. Hän sai kaksi lusikallista lisää. Meinasin jo pyörtyä, kun katsoin niitä määriä, itse kun uutta ruokaa annan vain ensimmäisen kerran 1/2 tl ja senkin jälkeen toivutaan yleensä jo viikko. Lehahtelu voimeni rajusti ja altistus lopetettiin.


Tultimme kotiin ja olimme varautuneet kaikella mahdollisella tavalla tuleviin kauhuviikkoihin: oli ruoat valmiina, mies puhunut töissä mahdollisista kotipäivistään, oltiin varauduttu siihen, että tällä viikolla ainakin, ellei koko kesä, meillä vaan huudetaan, valvotaan, huudetaan ja valvotaan tämän päälle vähän vielä lisää ja että ruoat tippuvat. Odotimme koko illan koska se alkaa ne vatsa- ja refluksioireet...Odotimme ja odotimme. Kauhuskenaariot menivät ihan turhaan. Mitään lisäoireita ei tullut. Siis EI MITÄÄN. Ei yhtään mitään!!!!! Päinvastoin. Tyttö on nyt nukkunut elämänsä parhaimmat kaksi yötä, vain kahdella herätyksellä ja niissäkin herätyksissä hän nukahti uudestaan aina pian. Minä se vaan täällä olen valvonut. Ensin odottaen oireita ja nyt viimeyön sen takia, että olen vain niin onnellisena katsonut tuota tyytyväisenä tuhisevaa lasta ja ihmetellyt tätä ihmettä. En pysty käsittämään tapahtunutta!


Laiton meidän lääkärillekin jo viestiä. Hän sanoi, että meidän ruokavalioon voisi tämän perusteella hyvin ottaa mukaan vehnän, vaikka kerran viikossa pienissä määrin ja samoin rukiin, jos sen altistus menee samalla tavalla. Sen aika on sitten seuraavaksi, kotialtistuksen muodossa. Jos näin onnekkaasti kävisi, se mahdollistaisi sen, että imetyskin saisi vielä lisää aikaa, kun itsekin saisin vähän jotain uutta ravintoa. Mutta, mutta ei mennä vielä asioiden edelle. Se, mitä on tässä matkan varrella oppinut on juurikin sen, että suunnitelmat ovat yleensä turhia. Refluksi yllättää. Yleensä yllättänyt negatiivisesti, mutta välillä sitten näinkin! Nyt ollaan kiitollisia näistä superuskomattomista päivistä ja mietitään huomisen asiota vasta huomenna. Kiitos refluksipeikko tästä! Sinulla taitaa sittenkin olla sadistisen mielenlaatusi lisäksi ripaus myös huumoria!