Ajatukset ovat möykkyinä ja yksitellen tunteet vyöryvät päälle kuin kivijyrä. Allergia-refluksielämämme on saanut jälleen uuden haasteen ja uuteen tilanteen sopeutuminen on ollut aika vaikeaa. Se haaste ei nyt kohdistu lapsen vointiin niinkään vaan omaan vointiini. Takaisin entiseen ruokamaailmaan ennen dieettiä taitaa olla vielä edessä pitkä matka ja pelottavaa kyllä, takaisin entiseen saaminen ei välttämättä ole ehkä mahdollistakaan.
Tiesin kyllä, että dieetin jälkeen tulee itselleni jonkinlainen "maksun aika" kaikesta siitä epäinhimillisestä kohtelusta, jota olen tehnyt kehoani kohtaan pari vuotta. Nyt se aika on tullut, mutta en koskaan ajatellut, että näin rankalla tavalla, että melkein menetän henkeni. Olenko turhan dramaattinen? Ainakaan lääkärien mielestä en ole. Hengenvaara on ollut pari kertaa, ja siksi enää en kuljekaan mihinkään uutta kaveriani Jextiä, adrenaliinikynää. Olen siis alkanut reagoimaan ruokiin anafylaktisesti. Kurkku, kieli ja nielu turpoavat sekunneissa syömisen jälkeen ja olotilasta tulee kammottavan pelottava. Pelottavaa tästä tekee myös sen, että tällä hetkellä en tiedä, mitkä kaikki ruoat saavat tämän aikaan. Ainoa selkeä on suomalainen kuorittu kurkku sekä melko varmasti palsternakka. Hämäävää tästä tekee sen, että palsternakkaakin olen syönyt jo aiemminkin, ensin ei tullut mitään, sitten kummallista oloa keiton aikana kunnes... yksi suullinen lientä sai aikaan rajun kohtauksen. Myös jauhopölyt tekevät voimakkaita reaktioita nykyään. Enää ei tarvitse kuin mieheni avata leipäpussi, jossa leivän leivonnassa käytetty vehnäjauho on jäänyt tuoreena pintaan niin menen tukkoon, ääni lähtee, kurkkua kutittaa ja nenä alkaa vuotamaan. Tästä ei onneksi tule sen pahempaa.
Olen siis tullut TODELLA herkäksi.
Se täytyy kyllä sanoa, että vaikka monesti olen parjannut allergian hoitoa julkisella puolella, nyt täytyy sanoa, että kaikki omalta kohdaltani meni todella mahtavasti. Ei ollut kauaakaan kun olin jo verikokeissa ja mukaani tuli tämä kynä ja kasa kaikenlaisia lääkereseptejä. Oireeni otettiin jopa niinkin tosissaan, että itse päinvastoin pelästyin vieläkin enemmän omaa tilaani.
Nyt siis taas pidetään syömisestä päiväkirjaa ja tilannetta rauhoitellaan, millä muullakaan kun taas syömällä possua, bataattia ja kaurapuuroa ainakin yhdellä aterialla. Ei siis pitäisi koskaan sanoa, ei koskaan!!! Olo on jälleen samaa mössöä syödessä aika lohduton, jopa kuvottava, mutta muu ei nyt auta. Onneksi sentään laktoosittomat maitotuotteet näyttää sopivan ilman ongelmia, jonka avulla olen saanut kuitenkin ison kasan uusia ruokia. Samoin pystyn syömään myös mustikoita, mansikoita ja vadelmia, joista voi tehdä vaikka marjarahkaa eli herkkujakin. Nämäkin tuntuvat tosi luksukselta jo, vaikka kyllähän se täytyy myöntää, että toiveena olisi ollut saada ravita itseni monella muullakin tapaa kuten salaateilla ym. ihanilla tuorevihannesjutuilla ja jälleen ulkonasyömiset saavat ikävän ajatuksen siitä, että täytyy niin tarkkaan katsoa, mitä mikäkin sisältää, ja jos olen yksin liikenteessä, ei parane laittaa suuhun mitään sellaista, mitä en ole tässä ehtinyt maistaa, että sopiiko. Eli rajoitteet jatkuvat.
Positiivista on se, että lapsen vointi on tällä hetkellä todella tasaisen hyvä. Se auttaa jaksamaan ja antaa itselle aikaa sopeutua nyt omaan muuttuneeseen elämääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti