Havaintoja Ihmiskokeesta

Kahden vuoden kaiketonta dieettiä voisi kutsua eräänlaiseksi ihmiskokeeksi. Varsinkin nyt, kun se aika on ohi, sen huomaa, että varsinainen koe tai koettelemus se kyllä olikin. Seuraukset edelleen tuntuvat mielessä ja kehossa, siis kokonaisvaltaisesti.

Tässä jotain hassuja havaintoja, joita itsessäni olen huomaanut.

1. Edelleen saatan kirjata ylös omat syömiseni tai kun olen syönyt,jään miettimään, miten syömiseni vaikuttaa lapseen. Uusien ruokien kohdalla vaistomaisesti otan vain pienen murun, enkä tajua, että mä voin syödä oikeasti ihan niin paljon kuin haluan! Myös vasta viimepäivinä olen tajunnut sen, että mä voin vaikka nyt mennä värjäämään hiukseni kampaajalle tai ostaa ihan sellaisia ihonhoitotuotteita kuin haluan!

2. Ruokakaupassa olen kokenut dieettini jälkeen outoja romahduksia. Ensimmäisenä kauppakerralla purskahdin itkuun juustohyllyn edessä. Toisella kauppakerralla sain kunnon ahdistuspaniikkikohtauksen, kun tuntui siltä, että en millään pysty päättämään kaiken ruokavalikoiman keskellä mitä söisin ja jätin koko kauppareissun kesken ja tavarat kärryihin ja pakenin autooni tärisemään.

3. Nyt kun saan syödä, oikeastaan vasta tunnistin oloni, kuinka koko ajan olin dieetin aikana potenut myös puhdasta nälkää, josta oli tullut niin normaali olotila, että sitä en enää tajunnut.

4. Oma syöminen saa aikaan hurjaa syyllisyyttä. Tunnen, että teen väärin lastani kohtaan ( vaikka siis tajuan järjellä että en niin tee). Tätä olotilaa ei suinkaan auta se, että lapsi koko ajan haluaisi maistella lautaseltani kaikkea ja kun ei saa maistaa, pyytää että saako edes haistaa. Niin sydäntäsärkevää. Siksi osaksi syön piilossa.

5. Ruokaan sopeutuminen oli vaikeaa ensimmäisinä päivinä. Olin kuullut tarinoita kuinka kipeäksi dieetin jälkeen voi tulla ja pelkäsinkin tosi paljon jopa syömistä ja sitä pahaa oloa. Minulle ei kuitenkaan ruoasta tullut juurikaan mahakipuja vaan sainkin yllätyksekseni ensimmäisistä suullisista anafylaksisia oireita. Limaa myös erittyi kurkun turpoamisen lisäksi kamalasti nieluun syödessä ja ääni lähti aina hetkeksi kun olin syönyt. Nyt onneksi nämä oireet ovat lievenneet päivä päivältä. Pikkuhiljaa olen yhä rohkeammin uskaltautuntut maistelemaan ruokia, ja nyt enää ei niin pelota syödä, vaan olen oikeasti alkanut nauttimaan  uusista makuelämyksistä.

6. Olen lukenut kuinka moni dieetin jälkeen syö ihan hulluna suklaata tai muuta makeaa. Minun ei  ollenkaan ole tehnyt mieli mitään keksiä, karkkia tai suklaata,  enkä niitä ole edelleenkään maistanut. Olen vain halunnut syödä kunnon ruokaa, ja nekin niin, että saan ne puhtaana makuna suuhuni ilman juurikaan mausteita tai muita lisukkeita. Laskiaispulla on ollut ainut, mitä makeaa olen halunnut maistaa ja se oli kyllä yhtä ihanaa kuin olin kuvitellutkin!

7. Hajuaisti on hassusti tervävöitynyt ja teen ruokia ihan eritavalla kuin ennen dieettiaikaa, jännä on nähdä, millaisiin makuyhdistelmiin tai ruokiin tulevaisuudessa enää miellyn. Ei tulisi mieleenikään käyttää valmiita marinaadeja, valmisruokia, lihaliemikuutioita tai lisäainepommeja. Yksi outous on se, että koskaan ennen en ole tykännyt valkosipulista, nyt sitä tekee mieli.

8. RUOKA ON TODELLAKIN MUUTAKIN KUIN RAVINTOA. Nyt vasta tajuan kuinka iso asia syöminen on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Se on yksi nautinto muiden joukossa ja huomaan kuinka sitä olen kaivannut, en vain fyysisesti vaan myös henkisesti.

9. Ruoka ei ole itsestäänselvyys! Kaiketon dieetti toivottavasti opetti itselleni nöyryyttä ja kiitollisuutta sitä kohtaan, että saan valita omat syömiseni ja uskon, että suustani ei juurikaan tule enää kommentteja että "onpa ruoka pahaa" tai "kolmas päivä tätä samaa ruokaa". Ruoasta todellakin koen suunnatonta kiitollisuutta ja toivon, että lapseni myös jonain päivänä pääsee maistelemaan tätä ihmeellistä, aistillista makumaailmaa.

10. Ihmiskoe opetti aika paljon itselleni omasta itsestäni. Nyt jälkikäteen koen syvääkin hämmennystä siitä, miten ihmeessä olen pystynyt elämään niin hurjan pitkään niin kapealla dieetillä.. Olen entisessä elämässäni ollut siis ihminen, joka ei kykene laihduttamaan tai kontrolloimaan syömisiään edes viikkoa... Toki näitä asioita ei voi verrata keskenään, koska tätä en tehnyt itseäni varten vaan sitä kaikkein rakkainta ihmistä varten ja hänen vuokseen, mutta joka tapauksessa opin tästä sen, että ihminen on sitkeämpi ja pystyy enempään kuin itse uskoo. On voimakkaampi ja vahvempi mitä luulekaan. Tämän äärikokemuksen voimaannuttavan vaikutuksen toivon kestävän pitkään, jonka avulla jaksan kannatella tytärtäni hänen omissa elämänsä taisteluissaan. Tyttöni on saanut minut haluamaan tulemaan paremmaksi ihmiseksi, yrittää parhaani, ja hän omalla sitkeydellään inspiroi minua siihen joka päivä dieetin aikana, ja inspiroi edelleen.