Päättänyt olla onnellinen

Kirjoitan tätä tekstiä pihani kuistilla. Muut nukkuvat sisällä vielä. Minä en saa unta. En oikeastaan ole saanut nukuttua pitkään aikaan hyvin, vaikka lapsi nykyään antaakin minun nukkua. En vaan jotenkin osaa. Monet ajatukset risteilevät päässä, pelot, tulevaisuus ja selviäminen kaikesta. Pelkojen kehään on helppo hypätä. Ne kun tuppaavat ruokkia itse itseään ja toinen pelko toistaan.
Tässä kuistilla istuessa nyt kuitenkin pelot ovat kadonneet. Kuinka tässä voisikaan pelätä, kun jo näin varhaisella aurinko paistaa niin, että silmiä saa siristellä ja lintujen viserryskonsertti ympärilläni suorastaan sulkee minut pehmeään syleilyyn, jossa on turvallista olla. Sama maailma, kaksi eri hetkeä. Mikä sitten tekee toisen hetken kamalaksi, toisen ihanaksi, vaikka periaatteessa tilanne ei ole muuttunut sen enempää suuntaan tai toiseen. Ajatukset.

Viimeaikoina olen paljon miettinyt ajatusten voimaa. Sitä, kuinka paljon ihminen luo omaa maailmaansa ajatusten avulla. Ajatusten avulla sitä voi tehdä elämänsä helpommaksi tai vaikeammaksi. En tiedä miksi, mutta jotain hassua minulle on tapahtunut omien ajatusteni suhteen. Mitä enemmän toisaalta on tullut haasteita, sitä enemmän olen tullut kiitollisemmaksi minulla edelleen olevista ilon aiheista ja sitä vähemmän huomaan itseni valittavan asioiden tilasta. Olen huomannut että asioilla on AINA kaksi puolta, tai jopa enemmänkin. Ja se, minkä puolen sitä itse valitsee, mihin tuijottaa, on lopulta se, mikä määrää oman ajatuksen suunnan.

Valittajen määrä tuntuu olevan vakio, vaikka siihen aihetta ei olisikaan. Itselle eräs herättävä asiaa on ollut se, että ihminen, ketä kovasti joskus olen kadehtinut siitä että hänellä näyttää olevan kaikkea sitä, mitä itseltä puuttuu, pidemmän tuttavuuden jälkeen osoittautuikin melkoiseksi valittajaksi, eli hän ei nähnyt ollenkaan sitä, miten hyvin hänellä asiat olivatkaan. Se sai mieleni surulliseksi. Tapauksen jälkeen olen yhä enemmän miettinyt sitä, mitkä tekijät itse asiassa auttavat onnellisuuteen. Sanotaan, että jos haluat onnelliseksi, ympäriöi itsesi positiivisilla ihmisillä, sillä olet viiden lähimmän ihmisen summa. Toinen, minkä itsekin huomasin, on se, että lopettaa itsensä vertaamisen muihin. Kolmannen neuvon sain eräältä parantumatonta syöpää sairastaneelta naiseltä, joka sanoi, että hän oli päättänyt olla onnellinen. Silloin ajattelin, että hullu nainen! Miten ihminen, joka voi sanoa noin, että on onnellinen, kun on kuolemassa. Nyt ehkä tavoitan jotain toista mielentilaa hänen ajatuksestaan kuin pelkkää hulluutta. Olen tainnut tehdä itse saman päätöksen. Päättänyt olla onnellinen. Ajatus tuntuu hyvältä. Sellaiselta josta kannattaa pitää kiinni. Joku voi ajatella, että miten voi päättää jotain tuollaista, elämä kun heittää eteen kaikkea loskaa ja haasteita. Ehkä kyse onkin siitä, mitä määrittää onnellisuudeksi. Mistä onnellisuus koostuu? Katsooko onnellisuutta sen kautta, että mitä haluaisi olevan, vai mitä jo on. Itse pyrin valitsemaan jälkimmäisen.